Reilun puolen vuoden valmistelut takana aina siitä lähtien, kun sain päähäni lähteä matkalle. Lento KAJ-HEL starttaa 10:10 ja HEL-MAD 13:55.
Eilen onnistuin jopa ostamaan bussilipun Pamplonaan espanjankielisiltä sivuilta. Softan suunnittelija oli varannut tilaa tekstiviestikenttään espanjalaiselle suuntanumerolle, joka on numeroa lyhyempi kuin meillä. +358 ei siis mahtunut ja oli vaihdettava portaalia.
Nyt kuitenkin ALSA:n myymä lippu kännykässä 19:45 Madridin lentokentän T4:stä lähtevään bussiin. Norwegian lento saapuu T1 terminaaliin, joka on "vain" reilun kuuden kilometrin päässä bussin lähtö terminaalista. Bussi tuo, bussi vie.. Sanoo tyyppi, joka on käyttänyt kaupunkien julkisia kulkuneuvoja korkeintaan kahden käden sormien lukumäärän verran.. Eko-sädekehä meni siinä..
Yllätys, yllätys.. Törmäsin ensimäisiin pyhiinvaeltajiin Kajaanin lentoasemalla! Nuo kolme peregrinaa olivat menossa viimeiselle sadalle kilometrille ennen Santiago de la Compostelaa. Buen camino las pergrinas!
12:40. Lento takana. Laskeutuminen oli aikamoista "haepakkaa". Kapteeni valitteli jo ennakkoon turbulenssista. Hän lohdutti sanomalla, ettei se haittaa mikäli tykkää olla pyykikoneen kyydissä. Tuon kommentin jälkeen edessäni istuva rouva puristi jakkaraansa hymyssä suin ;-). Jatkolento 40 minsaa myöhässä.
Löysin myös Pamplonaan menevän bussini. Kartta kertoi sijainnin, mutta kun kerroksia oli 4!! Kolmas kotimainen käyttöön ja kolmas kyselykerta tuotti tulosta. Kolmas kotimainen on muuten huitomakieli.
Ei siinä vielä kaikki.. Bussi oli yhden aikaan yöllä Pamplonassa. Ei mitään havaintoa majoituksesta, joten otin lennosta taksin. Ja taas murtui kielimuurit ;). Hiukan yli satkulla pääsin St Jean Pied de Portiin Pyreneitten toiselle puolen. Olin siis kolmen aikaan yöllä Puolangan kokoisessa paikassa. Voitte arvata, onko tuohon aikaan mikään paikka auki..
Vietin aikaani kävellen lämpimikseni ja istuskellen Pyhän Jaakobin portilla. Onneksi ei sentään Pietarin portilla. Kylmähän siinä tuli, joten jouduin lisäämään merinovillaiset pitkät kalsarit ja fleese-puseron. Onneksi oli pimeää, joten kukaan ei nähnyt Jaakobin portin vähäpukeista peregriinoa.
Aamulla nuo pitkät kalsarit kostautivat aloittaessani vaellukseni. Niistä oli pakko luopua parin tunnin hikoilun jälkeen. Aika tiukka päivä nukkumatta ja syömättä kunnolla. Semmoinen 35 km aloituspäivä.. Rakkolaastareiden tarpeellisuudesta en ole vielä aivan varma.
Nyt olen Ronsesvallesissa. Yövyn kunnallisessa majatalossa. Ensi yönä viereisellä yläsängyllä nukkuu nunna :). Ihan oikeasti.. Käydessäni äsken haukkaamassa pogadillon, samanen nuori nunna istui muiden seurueensa saksalaisten naisten kanssa olutlasi kädessä. Olisi saanut hyvän kuvan, mutten ilennyt..
Huomenna kohteena Larrasoana, jonne on laskuvoittoista matka vajaa kolmekymmentä kilometriä.
@esa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti