Kerroin aiemmassa miksi Caminolle blogitekstissäni Cruz de ferrolle mukana kuljetettavasta symbolisesta muistokivestä. Tänään oli mahdollisuus käydä poimimassa tuo kivi syntymäkotini järvenrannalta. Löydön eteen joutui tekemään töitä, mutta niinhän se menee.. löytämisen eteen joutuu aina tekemään töitä.
Mittari näytti kuivaa reilun kahdenkymmenen asteen pakkaslukemaa. Rautakanki jään ja roudan murtamiseen sekä pieni auton lumilapio työkaluina. Tovin rautakangella hakkaamisen ja muutaman lapiollisen jälkeen valikoitui sopivan kokoinen kivi. Kvartsikivi, jota ennenaikaan kutsuttiin myös ukonkiveksi. Se saa olla yksi caminon pääosanesittäjistä. Nimettäköön nyt kivi uudelleen caminokiveksi.
Kiven camino alkoi rannasta puhdistautumisella ja pesulla. Voiko olla parempaa alkua matkalle, kuin jouluaaton hartaushetki kylämme omalla hautausmaalla. Kynttilöiden sytyttäminen omaisten haudoille, enkeli taivaan virsi, papin lukema jouluevankeliumi, isämeidän ja läsnäolijoiden siunaaminen viimeisteli herkän hetken. Caminokivi ja tuleva peregrino saivat siunauksensa alkavalle matkalle. Ensimäinen hetki puristaen kädessä caminokiveä. Matka voi todellakin alkaa.
@esa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti