Kohtaamisia..

Tänään sumuisella Mesetalla oli mieleenpainuva peregrinojen kohtaaminen. Saavuttaessani uuden tuntemattoman rinkanselkämyksen tervehdin ja kysyin kantajan vointia. Hän nyökytti päätään ja viittoi käsillään samalla hymyillen kaiken olevan hyvin ja elehti kuinka itse voin. Kysyessäni mitä hän on kotoisin, hän alkoi hyppiä tasajalkaa pitäen samalla käsiään edessään koukussa. Oh kenguru, you are from to Australia, sanoin. 

Kiinnittäessäni enemmän huomiota hänen kasvojenpiirteisiin, huomasin hänen olevan Australian alkuperäisiä aborginaleja. Hän viittoi minulle, mistä itse olin. Kerroin olevani Suomesta. Vasta siinä vaiheessa tajusin hänen olevan mykkä. Vaihdoimme vielä elehtien muutamia kuulumisia ennen kuin lähdin jatkamaan matkaa. Jäin miettimään millaista on tulla toiselta puolen maapalloa pystymättä kommunikoimaan ääneen. Joka tapauksessa toivottaessa lähtiessäni "buen caminot" erosi ilmeistä päätellen kaksi perin onnellista peregrinoa. En tiedä kaverista, mutta ainakin itse kostein silmin.. On tämä huikea reissu..

Tänne vaeltamaan aikovan on myös hyvä tutustua paikallisiin maakuntiin, kansalaisuuksiin, historiaan ja politiikkaan.  Tänään kohdatessani Barcelonasta kotoisin olevan vaeltajan, totesin hänen olevan espajalaisen. Hän melkein närkästyi espanjalaisuudesta ja kertoi olevansa Catalonian Barcelonasta. Ymmärrän.. politiikkaa.. onhan se vähän kuin karjalaista sanoisi savolaiseksi. Uskallan käyttää savolais vertausta, koska juuriltani olen kahdeksasosan ehkä tuota joskus jopa väärin ymmärrettyä perisuomalaista sukujuurta..

Jos minulla olisi aktiivisuusmittari ranteessa, se  varmaan kehräisi tyytyväisenä, tai sitten se murahtaisi, että laske ite.. Viimepäivät tossu on takonut tietä päivittäin 50 000 askeleen verran.. Sen myös tuntee kintuissa.. Ei vain malta lopettaa. Katse hamuaa lisää nähtävää..

@esa, Villalcazar de Cirga, Espanja