Aamulla hyvästelin ystävällisen ja ahkeran alberquen hoitajan Josen. Melkein kolmen vuorokauden tuttavuus takana. Hän haluaisi Suomeen töihin. Kertomansa mukaan hän on raskaskoneenkuljettaja. Kielimuurista johtuen syvemmälle keskusteluissa emme päässeet. Yksi päivä olisin tarjonnut oluen, mutta hän kieltäytyi kertoen olevansa absolutisti. Niin minäkin aiemmin. Uskaltaisin kyllä intuition perusteella palkata töihin. Varsinkin, jos palkkaa ei makseta omasta pussistani. Minulta löytyy Josen yhteystiedot, jos joku kaipaa.
Enpä koskaan aiemmin ole tuntenut matkaa apteekkiin näin pitkäksi. Toipilaana rinkka selässä 24 km! En ole saanut myöskään astella apteekkiin parituhatta vuotta vanhaa Roomanvallan aikaista tietä, jota keisari Augustuksen legioonat talloivat aikoinaan. Alkuperäinen tienpätkä oli aidoin suojattu julkiselta käytöltä. En voinut välttää kiusausta hypätä aidan yli ja jampsia muutaman askeleen. Kukaan ei ollut näkemässä, tosin valokuvasta saatan narahtaa.
Sain ostettua yskänlääkkeen. Ymmärsivät heti möreällä äänellä sanoista "es medicina de en tos. Olin vähän ymmälläni, kun en saanutkaan perinteistä mikstuuraa. Nämä ovat tälläisiä sinisiä pillereitä.. No ei nyt sentään.. Heh. Tälläisiä kalvopäälysteisiä pötkylöitä. Molemmat päät ovat pyöreät, joten kyseessä ei liene suppo. Suun kautta ainakin otin ensimäisen. Vaikuttava aine on dimemorfan fosfato. Annostelu "quatro per dia". Jos joku tunnistaa aineen joksikin muuksi, kuin yskänlääkkeeksi, lähestyköön minua tekstarein tai kommentilla.
Ensimäinen kahvimesta Bar Elvis oli vasta 16 km päässä. Baarin ulkonäkö oli enemmänkin luotaan hylkivä, kuin kutsuva. Sama arkkitehti oli kai suunnitellut sisä- ja ulkopuolen. Rock'n roll kuului kauas kadulle asti. Olisi tehnyt mieli ottaa pari jive-askelta teipatuilla salomoneilla. Tussattuja tekstejä kaikki paikat täynnä. Kieltämättä aikamoinen elämys. Olisi ehkä voinut jäädä viimeiseksi, mikäli olisin ottanut perinteisen "bogadillo del jamonin". Possun kinkku odotti vuolijaansa baaritiskillä telineessä paljaana ilman minkään näköistä suojaa asiakkaiden pärskeiltä. Monesko viikko menossa ensimäisestä vuolaisusta? Muovipussissa samalla tiskillä odotti toinen koskematon kinkku. Miksei edes se voinut olla kylmiössä? Ai niin, missä kylmiössä? Jospa se oli varallisuuden symboliikkaa.. Meil on kaks kinkkuakin! Saamarin nirppa peregrino!
Sain toisen kerran kutsun kolhoosi-illalliselle. Nyt en voinut kieltäytyä taudin vuoksi. Koolla kansainvälisin porukka, mitä koskaan olen nähnyt. Syrjäisin taisi olla vieressäni istunut tyttö New Yorkista.
Illalla paljastui todeksi tarina suomalaisesta Maxista, joka on aloittanut vaelluksensa Genevestä, 1100 km aiempaa kuin itse. Saksalainen Elisabeth tuli tempomaan hihasta ketoakseen, että täällä on tänään toinenkin suomalainen Max. Hän on pääkaupunkiseudun kasvatteja, mutta asuu nykyisin Lontoossa. Huikea tapaaminen ja illallinen. Ei tartte ihmetellä, miksi suomipoika on täällä niin hyvässä huudossa. Max on tasoittanut tien edellä.. Kuvan rillipäinen kaveri Max.
Tämä ei ole vaellus, tämä on tapa elää..
@esa, Mansilla de las Mulas, Espanja
mukavaa että olet taas taipaleella. Toivottavasti et saa mitään jälkitauteja. Ihanaa että osaat ja saat nauttia tuosta elämäntavasta. Ei tosiaan kukaan arvaa tuosta kuvastasi ja tekstistäsi että olisit luvattomilla teillä ollut (kiitos aamun nauruista).
VastaaPoistaNuo kinkut on ilmakuivattuja ja mitenlie paahdettuja eli niitä ei tarvitse säilyttää kylmässä. Ihan normaalia säilytellä niitä vaikka missä, parempi vaan tottua ajatukseen :)
Itse olen nälissäny syönyt minulle tarjottua kinkkuleipää joka leikattiin likaisella baarintiskillä. Kylässä ei ollu mitään muuta paikkaa mistä olisi ruokaa saanut. Enkä tullut kipeäksi. Sen kerran jälkeen kuitenkin kuljettelin pähkinöitä aina mukanani hädän varalle...
siunausta edelleen matkaasi!