Pilgrims menu

Törmäsin toissailtana alberquen edessä vuorokauden vanhoihin tuttuihin; Giusepeen Italiasta ja Migueliin Espanjasta. Olin menossa kauppaan, mutten tiennyt mistä päin etsiä. Kysyin Miguelilta "gue es en tienda". Hänkään ei tiennyt, mutta kieltä osaavana kysäisi sitä majatalon pitäjältä ja siltä seisomalta sitten kauppaa etsimään. 

Heitin heille huitomalla ajatuksen, josko vääntäisimme itse sen iltaisen ruoan. Joko hyvin huidottu tai kaikki oli sattumaa. Kaupassa keksimme laittaa jokainen jotain mistä pitää. Giusepelle kuinka ollakkaan, kävi kierremakaroni. Miguelille taas kelpasi chorazo, paikallinen mausteinen makkara. Siinä olikin aterian ydin valmiina. 

Miguel ja Giuseppe ymmärsivät toisiaan, mutta minun kanssa kommunikointi onnistui ainoastaan huitomalla. Otin lieden hallintaan keittämällä makaronit ja paistamalla makkaran palaset ja kuullottamalla oliivit. Giuseppe pilkkoi muut ainekset ja Miguel kattoi pöydän viineineen. 

Naamasta näki, että kaikille kokkaus tuli onnistuneena yllärinä. Maut olivat kohdallaan ja kaikkien hetittäytyminen oli tuottanut tulosta. Aivan huikea illallinen, jollainen ei voi koskaan suunniteltuna toteutua. Emme löytäneet yhteistä kieltä, mutta kielemme löysivät yhteisen maun. Tälläistä voi sattua vain caminolla! 

@esa