1. päivä. Sant Jean Pied de Port - Roncasvalles

Ensimäinen päivä ei oikeastaan alkanutkaan, vaan jatkui klo 3 aamuyöllä taksin jätettyä minut keskustaan. Kaikki paikat olivat kiinni. En viitsinyt mennä pimputtelemaan kalliimpien hotellien ovikelloja, koska saldorajani oli ylittynyt jo taksikyydin osalta. Kiertelin lämpimikseni SJPdP:a. Lisättyäni vaatetusta nukahdin joksikin aikaa Pyhän Johanneksen portin luona olevalla penkillä rinkkaa vasten. Yksin matkatessa ei tarvitse ottaa vastuuta muista ja voi ottaa pieniä riskejäkin. 

Jouduin odottelemaan jonkun paikan avautumista, että saan ensimäisen leiman pyhiinvaeltajan passiini lähtöpaikasta. La Putique du Pelerin vaellustarvikekauppa avasi ovensa 6:30. Sain siellä korkattua passini. 

Pyreneitten ylitys on ensimäiset 20 kilsaa rankkaa nousua 200 metristä lähes puoleentoista kilometriin. Ensimäiset toistakymmentä kilometriä asfalttia, sitten louhikkoa, lunta ja edelleen louhikkoa. Huikeat maisemat. Loppupätkä alamäkeä, mutta aika kehnosti merkitty. Olis käynyt hupsusti, mikäli olisi alkuperäinen suunnitelma bussilla tulosta toteutunut. Olisin lähtenyt puolenpäivän jälkeen ja pimeys olisi yllättänyt todella pahasti. Kannatti maksaa taksikyyti. 

Patikointi päättyi klo 15 jälkeen onnellisesti Roncesvallesiin ja siellä kunnalliseen alberqueen.