Niitä ei näkynyt juurikaan.
Neljäs päivä O'reibrosta lähdön jälkeen goretexiä niskaan. Niin mukavaa kuin kuivana pysyminen voi sadesäällä ollakkin, niin aamupäivällä tuli mittani täyteen. Etsin ruokalan, jossa oli wifi ja muutin lentoani pari päivää aiemmaksi. Sen verran alkoi reikäisissä kengissä liejuuntuneella polulla jampsiminen vituttaa. Tossua tuli laitettua toisen eteen niin, että päivämatkaksi hurahti 51 km. Pikkusenko kintut huusi hoosiannaa. Enää matkaa jäljellä Santiagoon alle parinkymmentä. Heti, kun varmistuu, ettei jäljellä ole muuta kuin asfalttia, niin salomonit tipahtaa lähimpään roskikseen.
Ei sentään kaikkea voi laittaa kenkien piikkiin. En tiedä olenko turtunut, mutta aika tylsältä tämä viimeinen reilun satasen pätkä vaikuttaa. Vertasin "hauskaa vappua" blogissani tätä jälkiruokaan. Tämä jälkiruokaosio neljän ruokalajin ruoasta on todellakin, kuin muovipurnukassa eteen tuotu flan kera kertakäyttölusikan.
On ikävä lapsia, saunaa, omaa sänkyä ja ruisleipää. Lisätään luetteloon vielä salmiakki..
Vielä tarkennus siihen eiliseen ruokaherkkuun. Se herkku on meritursasta.
@esa, Pedrouzo, Espanja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti