Kommenttina ensimäiseen, mikäli epäilet kykyäni tunnistaa nautaeläimen sukupuolen sen takaosasta tipahtaneesta läjästä, olet oikeassa. En tunnistakkaan. Se perustuu näköhavaintoon utarein varustetusta eläimestä samalla vaelluspolulla. Meillä oli tuolloin vain eri suunta. Voisin myös kuvitella, ettei vastakkaista sukupuolta edustavia sonneja tarvitse tuoda laitumelta lypsettäväksi tai toisinpäin. Maalaispoikana tiedän myös, että sonneilla on erilliset pissavehkeet.
Kommenttina toiseen, sekunda-caministiin. Rinkka selässä 700 km taivaltaneena otan oikeuden kutsua noita Sarria- Santigon reilun sadan kilometrin taivaltajia tuolla nimellä. Sillä saa passin ja alberque yöpymisiin oikeuden. Niitä on jo nyt paljon. Kuinka paljon niitä on sesonkiaikana?
Jäljellä on vajaa 90 km. Uskallan jo tässä vaiheessa väittää viimeisen satasen olevan vain jälkiruokaa koko neljän ruokalajin ateriasta. Miksi tyytyä vain jälkiruokaan? Edelleen.. Meillä kaikilla on caminomme..
Galician toukokuu tunnetaan sateistaan. Ei lämmin kesäinen sade pahaa tee, mikäli on oikeanlaiset varusteet. Täytyy tunnustaa onnistuneeni hankinnoissa. Kunpa kenkieni suhteen voisin myös sanoa samaa. Nuo suurentuneet reiät eivät edesauta ollenkaan jalkojeni hyvinvointia. Per##le!!
Osa vaeltajista kuljetuttaa rinkkansa bussilla seuraavaan yöpymispaikkaan. Palvelut näemmä kehittyvät kysynnän myötä. Tälläinen samanlainen kuljetustapaus sattui muutama päivä takaperin. Läpimärän saksalaismamman rinkka oli jäänyt kyydistä edelliseen kylään. Johan ämmä siitä metelin piti, niin kuin alberquen baarinpitäjä olisi ollut siihen syypää. Teki mieli sanoa, että kantaisit sinäkin rinkkasi.. En kuitenkaan tohtinut. Olisi voinut tulla viimeinen vaelluspäivä..
@esa, Portomarin, Espanja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti