tiistai 5. toukokuuta 2015

Ja mitä sitten..

Kotimatka Santiagosta alkoi aamulla. Kymmenen minsan matka hotellilta asemalle. Aseman odotustilassa oli aikaa silmäillä kanssamatkustajia. Arviolta viidennes oli rinkkamatkaajia. Aseman laiturilla korviini kantautui jostain tutun kuuloista puheensorinaa. Totta se oli. En ollut tullut reissussa harhahörhöksi, vaikka lähtiessä olin nauranut ystävilleni tulevani takaisin valkoisessa pakkopaidassa. Suominuotin vääntäjät olivat kirkkonummelaisia Portugalin reitin vaeltajia. Niin, ja siitä pakkopaidasta.. matka on vielä kesken..

Illalla kävin mieleenjäävän tekstarikeskustelun vanhimman tyttäreni Suskan kanssa. Se meni seuraavasti:
- Mitä, otitko tatuoinnin?! Ansaittu, ja ylpee kyllä voi kuvasta olla :-) paljonko maksaa espanjassa tollanen? 
Näytit itse mallia 😀. En tiedä Suomen hinnoista. Tämä oli 70€. Päätin myös tänään, että hankin jotenkin sen purjeveneen 😊
- Hahaa :-D minä maksoin parista raapasusta 50e... Sinun seikkailut jatkuu siis purjeveneellä ;-) ihanaa kun isänä just sinä <3. 
Sellaista se on Nuuskamuikkusen jälkeläisenä 😀. Oikeesti.. Noin ihanasti ei kukaan ole koskaan sanonut minulle. Olet rakas ❤️. 

Sain Suskan viestin juuri, kun olin yksin ravintolassa lusikoimassa Galicialaista simpukkasoppaa. Puuvillainen pehmyt ruokaliina ei kostunut ainoastaan kalaliemestä.. Kokkikin kävi kurkkimassa luukultaan, jotta johan sopan taisin keittää..

Olen saanut tältä reissulta sisälleni jotain uutta varmuutta. Rakkaus elämää kohtaan on voimistunut. Agape on saanut suuremman numeerisen eksponentin. 

Santiagon tien kulkija hiljenee kohti uusia seikkailuja.. 

Blogi on hyvä päättää Juha Tapion kappaleeseen, joka soi päässä astellessani noita huikeita polkuja. 

Adios!

PS. Meillä kaikilla on halutessamme mahdollisuus olla Nuuskamuikkunen.

Sama

Jälkikirjoitus:
Päätös purjeveneen hankkimisesta piti. Olin toisena kotimaahan tuloni jälkeisenä päivänä purjeveneen omistaja. Hupaisinta hankinnassa oli se, etten ollut koskaan ennen edes koskenut purjeveneeseen. Ensimmäinen purjehduskesä sai päättyä syksyllä kahdenviikon purjehdukseen Adrianmerellä. Nuuskamuikkusesta kasvoi Puuskamuikkunen. Aiheesta enemmän blogissa www.puuskamuikkunen.blogspot.fi .

-elämä on valintoja..

@esa

1 kommentti:

  1. minullekin tuli kyynel silmäkulmaan. Kiitos kun jaoit kokemuksesi, tarinasi, elämyksesi!

    VastaaPoista