Tuo mainitsemani mölyapinalauma pitää itseään jostain syystä maailman valtiaina. He asuttavat Atlantin ja Tyynenvaltameren välistä aluetta. Noiden molempien merien välistä mannerta halkoo Route 66. Nimi muistaakseni oli kolmikirjaiminen. Alkoi U:lla ja päätyy A:han. Mitä öykkäreitä! On joukossa tietysti poikkeuksiakin..
Olen olen saanut paukutella henkseleitä edustamani kansallisuuden edustajana. Miten hyvin pienen katajaisen kansan peregrinot muistetaan. Jo satoja kilometrejä ennen suomalaisten Joken ja Maksin kohtaamista olin kuullut heistä puskaradion välityksellä. Maksin, joka aloitti taipaleen Genevestä, reilu tuhat kilometriä ennen omaa starttipaikkaani.
Lahdesta lähtöisin olevasta Jokesta olen kuullut vielä 400 km perästä hänen tapaamisestaan. Mikä vaikutus on vilpittömällä ja aidolla suomalaisuudella! On huikeaa olla edustamassa tuota samaa kansallisuutta. Suodatumme kaikista eri kansallisuuksilla aidolla vilpittömyydellämme ja rehellisyydellämme. Juuri noista meidät tunnetaan! Nostakaame malja sille!
Caminoni aikana en ole tavannut yhtään vanäläistä. Tuon kansallisuuden edustajat muistan Teneriffalta ja Egyptistä, kun etuilevat maatuskat yrittivät viedä salaattiottimet kädestä. Santiagon tielle mahtuisi etuilijoita enemmänkin..
Eestiläisiä oli pari yötä takaperin samassa majapaikassa. Toinen heistä nukkui yläpuolellani. Kysyessäni aamulla, miten hän oli nukkunut, sain vastauksen "wery well". Kertoessani itse nukkuneeni hyvin, hän totesi: yes, I head it ;).
Muistan myös alkutaipaleella tapaamani nuoren liettualais-neidon. Hän oli vaeltamassa Santiagoon edesmenneen isänsä muistoksi. Hän muistutti, miten camino ei ole varusteista kiinni. Sipulisäkki-mallinen reppu, erillinen kohtalaisen suuri makuupussi olkapäillä ja telttapatja toisella olkapäällä. Vaellusasuna hänellä oli parkatyylinen karvakaulustakki. Kuulin hänen olevan liikkeellä perin niukin varoin. Onneksi täällä on myös ystävällisiä auttajia. Olen nähnyt hänet viimeksi eräällä lähteellä teippaamassa rakkoisia varpaitaan parisataa kilsaa St Jeanista.
Saksalaisia täällä on seitsemän kymmenestä. Tylsistymiseen ja kyllästymiseen saakka. Tähänkin mahtuu poikkeus. Illalla pesuhuoneessa ilman rihmankiertämää kohtaamani saksalaisneito ei vaikuttanut ollenkaan noille aiemmin esittämilleni adjektiiveille. Jouduin ottamaan hämmentyneenä takapakkia. Sain soperrettua hola, perdon, johon sain vastaukseksi hyväksyvän hymyn. Utelin myöhemmin kansalaisuuden. Jostain syystä minun on vaikea ymmärtää saksalaisittain murrettua englantia.
Pienenä ruokavinkkinä niille, jotka ovat tulossa Galician alueelle. Maakunta on kuuluisa merenelävistä. Kokeilkaa paikallista herkkua "Pulpo a felra", savustettua mustekalaa. Aivan mieletön herkku ainakin minun makunystyröilleni. Niin, tunnustan.. olen rakastanut kaloja ylitse muiden koko elämäni ajan, vaikka olen ollut naimisissa neitsyen ja leijonan kanssa. Tarkennuksena vielä, molemmat horoskooppimerkit kuuluivat eri aikakausille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti